maanantai, 20. elokuu 2012
Kevät 2011. Syli
Vuosia olen ollut lapseton, joukkoon kuulumaton tahtomattaan. Se, joka vaivaantuu tietyistä puheenaiheista ja pakenee välillä vessaan itkemään. Jonka seurassa sanojaan on pitänyt varoa. Ettei kehu liikaa, muttei ainakaan valita pienistä. Eikä ainakaan kysele, että milloinkas teille.
Vuosia olen täyttänyt kalenterini vapaaehtoistöillä, matkoilla, sovituilla tapaamisilla. Tehnyt ylitöitä, janonnut haasteita, opiskellut töiden ohessa. Peittänyt pahaa oloa ja tyhjää syliä vimmattuun tekemiseen.
Nyt tärkein on tässä, kotona. Kalenteri on tyhjä, mutta syli vihdoin täysi. Päivittäin ihmettelen, kuinka joku voikin olla näin ihmeellinen. Olla niin paljon enemmän, kuin ikinä uskalsimme toivoa.
Kommentit