Neuvolan aulaan on asetettu tuoleja puoliympyrään. Istumme miehen kanssa pyöreävatsaisten naisten ja näiden puolisoiden ympäröiminä. Kyllä, olen raskaana. Kyllä, laskettu aika lähestyy. Kyllä, neuvolasta on kehotettu tulemaan paikalle. Silti minulla on tunne, etten kuulu joukkoon.

Ensimmäisellä perhevalmennuskerralla käsitellään parisuhdetta. Kukaan muista osallistujista ei ole seurustellut nykyisen kumppaninsa kanssa silloin, kun me olemme jo alkaneet toivoa lasta. Valkokankaalle heijastetaan kaavioita rakkauden eri vaiheista, rakastumisen huumavaihe päättyy tutkimusten mukaan muutaman vuoden jälkeen. Sitten vaaditaan tahtoa rakastaa, terveydenhoitaja muistuttaa.

Yhtäkkiä, kun odotamme lasta, parisuhteestamme tulee niin tärkeä, että yhteiskunta haluaa järjestää ilmaista neuvontaa. Kukaan ei tarjonnut sitä meille silloin, kun lapsettomuuskriisi oli pahimmillaan, minä olin munasolutehdas ja mies siittiöpankki. Silloin, kun olin lakkaamatta itkevä ihmisraunio ja mies pelkäsi jättää minua yksin. Jos silloin halusi apua, sitä oli jaksettava etsiä itse. Eikä voimia ollut juuri nimeksikään.