Lääkärin ilo vaikuttaa aidolta, kun tämänkertainen ultrakuva ilmestyy ruudulle. Alkio on tuplannut pituutensa ja vaikuttaa voivan loistavasti. Hematooma ei kuitenkaan ole hävinnyt, ei edes pienentynyt merkittävästi. Sen sijainti on paha, koska jos vuoto alkaa vauhdilla, sillä ei ole kuin yksi reitti ulos, ja alkio on juuri kulkureitillä.

Lääkärin mukaan hematooma voi kuitenkin myös hävitä itsestään pikku hiljaa. Nyt ei voi taas kuin odottaa ja levätä. Ja toivoa parasta. Mies toimii henkilökohtaisena orjanani: kantaa kaiken ja hoitaa kotityöt. Minä käyn töissä ja illat vain makaan, usein nukunkin. Uskoa alkion hyvinvointiin lisäävät pahoinvointi ja jatkuva väsymys.

Lääkärin kehotuksesta pakotan itseni soittamaan neuvolaan. Tomeralta kuulostava terveydenhoitaja haluaa nähdä minut ennen kesälomaansa, vaikka minua moinen kiire vähän hirvittää, hematooma ja kaikkea. Hän viis välittää hematoomistani, olen raskaana ja aika varataan nyt heti.

Pelko on joka päivä vahva, sillä vuodan välillä paljon. Ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä käymme vielä ylimääräisessä ultrassa. Tässä ultrassa alkio näyttää jo pieneltä ihmiseltä. Pieni pömpöttävä maha, käsien ja jalkojen pikkuruiset alut. Pää heiluu vähän. Alkio on kasvanut hematoomaa isommaksi, eikä keskenmeno hematooman vuoksi enää ole suuri. Silti saan ohjeen ottaa rauhallisesti, kävely on raskainta sallittua. En voi uskoa tätä vieläkään todeksi, vaikka saamme taas mukaamme kuvia ihmeestämme.
Hän on niin kaunis.