En muista mitään matkasta klinikalle. En muista istuneeni odotustilassa, en muista tervehtineeni lääkäriä. Muistan ultran kuvaruudulle piirtyvän kuvan. 5,7 millimetriä pitkä alkio, jonka sydän lyö vimmatusti. Yläpuolellaan hematooma, kohdun sisällä oleva verihyytymä, joka aiheuttaa vuodot. Ja joka voi aiheuttaa keskenmenon. Lääkärin mukaan nyt on 50 prosentin mahdollisuus, että kaikki menee hyvin. Tulevat viikot ovat kriittisiä. En saa nostella, en saa rasittua. Seuraava ultra varataan reilun viikon päähän.

Muistan matkan pois klinikalta. Kyyneleet puskevat voimalla jo käytävässä, lyövät kunnolla laineita autolle kävellessä. Vastaantulijoiden hämmästyneet katseet pysähtyvät minuun. Tyrskin, kunnes kyyneleet ehtyvät. Kun olen itkuni itkenyt, päätän keskittyä positiiviseen. Muuta en voi tehdä. Käsittämätöntä, olen vihdoin raskaana, oikeasti raskaana, mutta silti hartioitani painaa taas huoli.