Ystävän syntymäpäiväjuhlissa on paljon lapsia. Kun ihmiset ihastelevat toistensa lapsia, mitä lapsettomuudesta kärsivältä pitäisi ihastella? Ultrakuvia munarakkuloista? "Oi, onpa hieno ja noin suuri!" Pistosjälkiä mahassa? "Kylläpä jälkiä on tasaisesti kummallakin puolella napaa. Todella taidolla tähdätty."

Mitähän puolitutut sanoisivat, jos tokaisisin olevani hedelmätön. Ihminen, joka epäonnistuu siinä, mitä on aina halunnut. Aina, niin kauan kuin muistaa. En tokaise, mutta mielessäni kiitän niistä ihmisistä, jotka tietävät. Silti näkevät sisimpään. Rakastavat ja suhtautuvat, kuten aiemminkin. Auttavat pysymään pystyssä. Auttavat siinä, etten kokonaan kadota itseäni.

Suru tulee taas sykleissä. Välillä suhtaudun testitulokseen tyynesti, aivan kuin katsoisin elämääni ulkopuolelta. Välillä itken jatkuvasti. Tuntuu, että olen kuluttanut monta vuotta surussa. Todennäköisesti suuri osa omanikäisistäni on viettänyt viime vuodet aivan toisin. Välillä tunnen itseni todella vanhaksi, vanhemmaksi kuin mitä ikävuodet osoittavat. Välillä tunnen, etten enää jaksa yrittää. Haluan siirtyä elämässä eteenpäin, olla puhtaasti iloinen. Pitää itsestäni ja elämästäni. Onnistua jossain pitkästä aikaa.

Kuukautisia ei kuulu. Alan pelätä taas kohdun ulkopuolista raskautta. Jos kerran kaikki menee yleensä pieleen, miksi se muuttuisi nytkään. Kun kuukautiset vihdoin alkavat, aloitan lääkityksen seuraavaa alkionsiirtoa varten. Uusi mahdollisuus pitää minut nyt pinnalla.