Olen edelleen raskaana. Periaatteessa. Minuun pistetään kolmas annos solunsalpaajaa, mutta sekään ei auta. Lääkäri pohtii ääneen, voisinko sittenkin olla raskaana, ihan oikeasti.

Saan kunniatehtävän, minusta tulee kummi. Sylittelen kummilapseni lisäksi muita vieraana olevia lapsia, pystyn siihen ilman vaivaannuttavaa oloa pitkästä aikaa. Muistan taas, miksi pidän niin kovasti lapsista, miksi olen aina pitänyt. Kotiin tultua syli tuntuu normaaliakin tyhjemmältä. Oloa on vaikea selittää, mutta kaipuu jäytää sisintä.