Lääkkeet huijaavat kehooni raskausoireita, mutta yritän olla kuuntelematta niitä liikaa. On näitä ollut aikaisemminkin.

Niin ja se positiivisuus, ei taida olla meikäläisen taitolaji. Huomaan ajattelevani jo seuraavia hoitoja. Yhteinen jännitys tekee kuitenkin hyvää parisuhteelle, hitsaa meitä tiiviimmäksi yksiköksi. Nyt minun ei tarvitse paeta itkuni kanssa.

Jännitän testaamista enemmän kuin koskaan. Tulos on tyylipuhdas nega. Illalla lähden lohtushoppaamaan ja juoksemaan. Onnekseni sataa vettä. Vastaantulijoita on vähän, eikä kukaan ole kiinnostunut muusta kuin sisätiloihin pääsemisestä. Itkevä nainen ei kiinnitä kenenkään huomiota. Yksinäisyydessä voin vollottaa ääneenkin.

Elän kriisiä ja surua, joka jatkuu jatkumistaan. Kuukaudesta toiseen, vuodenajasta seuraavaan. Välillä suru saa sivuroolin, mutta sieltä se aina palaa päärooliin. Mikään itku ei tätä lopeta. Mikään raivo ei peittoa. Tämä suru ei noudata draaman kaarta. Se vain jatkuu, jatkuu ja jatkuu.