Kontrollissa sairaalassa naispuolisella mulkulla. Tämä sohii ultralla leikkauksesta yhä arkoja paikkojani ja kehtaa vielä olla itse raskaana. Kiroilen kivusta tutkimuspöydällä, puristan pöydän laidoista kiinni.

Raskaushormoni ei olekaan laskenut, niin kuin sen olisi pitänyt. Patologin mukaan sisältäni munanjohtimen mukana poistettu möykky ei ollutkaan alkio, joten nyt sen epäillään olevan edelleen jossain sisälläni.

Hyvin alkio ei kuitenkaan voi, siitä kertoo laskeva raskaushormonipitoisuus. Jotta alkio vihdoin antaisi periksi, minuun pistetään toinen annos solunsalpaajaa.

Elämä alkaa tuntua melkoiselta kiusaamiselta. Mikä tarkoitus tällä, tai ylipäänsä yhtään millään on?