Aika ennen testipäivää kulkee hitaasti. Olen suuren munarakkulasaaliin vuoksi pitempään sairauslomalla. Rekisteröin jokaisen mahan kipristelyn ja nappailun.

Toisaalta haluaisin tietää tuloksen heti, toisaalta en uskaltaisi testata. Jos vaan sanoisin lääkärille, että huomaa sen sitten yhdeksän kuukauden päästä, onnistuiko. Yhtenä yönä näen painajaista negatiivisesta tuloksesta, toisena yönä tulos on positiivinen.

Testipäivänä teen kaksi testiä. Molemmissa sama tulos: negatiivinen.

Kuukautisia ei kuulu, vaikka lopetan alkion kiinnittymistä auttavat lääkkeet heti negatiivisen testituloksen jälkeen. Tuntuu, kuin keho taipuisi mielen tahtoon olla raskaana, olo on outo.

Viikon kuluttua edellisisestä testauksesta teen uuden testin. Tulos on todellinen joulun ihme, kaksi viivaa. Tutkailen testiä erilaisissa valaistuksissa uudestaan ja uudestaan. Olen minä niin monta testiä tehnyt, että tiedän, mikä ero on yhdellä ja kahdella viivalla. Silti en tahdo uskoa.

Pääsen verikokeisiin raskaushormonin määrittämiseksi. Niissä selviää, että hormonipitoisuus on liian pieni raskausviikkoihin nähden. Kohdusta ei löydy mitään. Vaihtoehdot ovat keskenmeno tai kohdun ulkopuolinen raskaus.

Käyn verikokeissa muutaman päivän päästä uudelleen. Hormonimäärä kasvaa, joten kyse on kohdun ulkopuolisesta raskaudesta. Mies lähtee työmatkalle ulkomaille. Minua kehotetaan soittamaan ambulanssi heti, jos alan kärsiä kovista kivuista.

En halua ajatella, joten paistan pelleittäin pipareita ennen seuraavan aamun sairaala-aikaa. Pitäähän sitä leipoa, kun joulukin on tulossa.

Aamulla sairaalan odotustilassa lähes kaikki muut näyttävät olevan raskaana. Minä en tiedä, mitä olen. Verikokeessa raskaushormoni on noussut odotetusti. Ennen ultrausta hoitaja lohduttaa, ehkä kohdusta sittenkin löytyy elämää.

Mutta ei. Tyhjänä pysyy. Alkiota ei löydy ultrassa mistään. Minuun pistetään metotreksaattia, solunsalpaajaa, jonka pitäisi surkastuttaa alkio, missä se ikinä kasvaakaan. Aivan kuin kaikki tapahtuisi jollekin muulle.

Sairaalan käytävän katossa roikkuu haikara, jonka suussa on lakanasta tehty pussi. Nousen varpailleni ja kurkistan pussiin. Se on tyhjä.